Minä laiskimus täältä sohvan nurkasta... Jo monta päivää punktiosta, mutta olo silti kamala ja kipeä.

 

17.4 Punktiopäivä

5.50 Auto starttaa kotipihasta. Jännittä. Lähes hyperventiloin matkalla, kun niin jännittää.

8.00 Mies ilmottautuu. Käyn wc:ssä ja kaikki tuli ulos... Jännityksestä.

8.10 Kanyyli käteen ja 1g paracetamolia naamaan.

6.15 Hoitaja sanoikin jo, että voit mennä. WHAT??? Minä? Nyt? Ja mieskin on vielä hoitamassa omia touhujaan...

Toimenpidehuoneeseen. Rauhoittavaa. Kipulääkettä. Punktio. Kipua. Tuskaa. Ikävä hoitaja. Biologi sanoi "Ensimmäinen solu löytynyt" Mitään muuta en saa tietää. Ilmeisesti vain 5 punktoitiin.

Tämän jälkeen ajantajusta ei tietoa. Kävelin huurussa "omaan kolooni" sänkyyn makaamaan ja itkin naama punaisena. Hoitaja toi heti kipulääkettä suoneen. Ei auttanut. Laittoi pahoinvointilääkettä suoneen ja toista kipulääkettä. Mies silitti päätäni. Huh, vihdoin se auttoi. Ei kauaakaan kuin söin pari suklaan palasta ja join mehun. Ihana pieni eväsretki miehen kanssa sairaalassa. Saimme tietää, että saimme surkeat 3 solua. Kyllä vi******. Lähdettiin kotiin noin klo 12.

Loppupäivän katselin tv:tä ja söin särkylääkettä.