Kärsimystä, vitutusta, pettymyksiä, odotuksia, itsensä vihaamista, luovuttamista, pientä toiveikkuuta janiinedespäin on jatkunut jo 13.3 3vuotta.

Ensimmäisen kerran tajusin että tulen kärsimään lapsettomuudesta, kun pco diagnosoitiin. Toisen kerran, kun kolmen ja puolen vuoden ajan mitään ei tapahtunut. Kolmas kerta herätti minut; Olin liittynyt lapsettomien tukiverkostoon. Neljäs, kun aloitimme hedelmöitys hoidot.

             Viides kerta, kun tajusin että olen todella lapsettomuudesta kärsivä, on kun aloitin tämän blogin.

(Ja kuudes kerta nyt, kun makaan sohvalla ivf:n punktion jälkeen kipeänä...)